Tänään, syyskuun kolmantena, istuin aamujunassa matkalla Helsinkiin. Vähän matkaa Hyvinkään jälkeen iPuhelimeni näytölle ponnahti uutinen: Nokian puhelinliiketoiminta myydään Microsoftille.
Sokeeraava uutinen alkoi pyöriä mielessä. Olihan asioista kuiskittu – vielä heinäkuussa Elop kielsi myyntiaikeet Wall Street Journalin haastattelussa. Mutta vaikka globaalistikin hankalasta taloustilanteesta on viime vuodet puhetta riittänyt ja Suomi on samaan alamäkeen muiden valtioiden kanssa liukunut, uutinen silti sykähdytti tunnetasolla: harvassa lienevät ne työikäiset suomalaiset, jotka eivät olisi joskus omaa nokialaistaan ylpeänä pidelleet.
Muistelenhan vielä itsekin kaiholla sitä kameleonttikuorista 3210-mallia, jonka saattoi tiputtaa toisen kerroksen parvekkeelta asfaltille, kerätä osat talteen ja liimailla puhelin uudelleen kasaan, eikä ulkoisia ruhjeita kummempia vikoja jäljelle jäänyt.
Mutta miksi myynti tapahtui juuri nyt, kun vielä puolitoista kuukautta takaperin toimitusjohtaja Elop oli vakuutellut, ettei myymiselle ollut perusteita? Miksi Elop puhui myynti-ilmoitusta seuranneessa tiedotustilaisuudessa, että kyseessä oli hänen mielestään rationaalinen ratkaisu? Miksi Elop edes puhui tiedotustilaisuudessa? Mikä sai hänet muuttamaan mielensä parissa kuukaudessa? Vai oliko syy ristiriitaiselle puheelle se, mikä saa kaikki salaliittoteoreetikot nuoleskelemaan hunajaa?
Että Stephen Elop oli myyrä.
UUSI MESSIAS
Syyskuussa 2010 kanadalainen Stephen Elop siirtyi Microsoftilta Nokia Oyj:n palvelukseen. Hänen nimityksensä Nokian uudeksi toimitusjohtajaksi herätti keskustelua, sillä potkut saaneen Olli-Pekka Kallasvuon seuraajaksi oli uumoiltu Nokian langattomien palvelujen yksikön johtaja Anssi Vanjokea, tuolloin Nokian hallituksen puheenjohtajana toimineen Jorma Ollilan omaa suosikkiehdokasta.
Elop astui alamäkeen luisuneen matkapuhelinvalmistajan ruoriin nopeasti. Kiinnostus oli kovaa Nokian historian ensimmäistä ei-suomalaista toimitusjohtajaa kohtaan. Ihmetystä herätti mm. se, miksei Elopin perhe muuttanut tämän mukana Suomeen. Epäiltiin, ettei Elop ollut tullut jäädäkseen.
Hänellä ei ollut entuudestaan kokemusta johtamisesta matkapuhelinbisneksessä, varsinkaan Vanjokeen verrattuna. Elop oli liittynyt Microsoftin palvelukseen vuonna 2008, ja tuota pestiä edeltäneessä työpaikassaan, tietoliikenneyhtiö Juniper Networksissa, Elop oli viihtynyt vain vuoden verran. Elopia saattoi siis luonnehtia nopealiikkeiseksi kaveriksi; syystä tai toisesta maisema vaihtui vikkelään, eikä perhekään tuntunut aina pysyvän perässä.
Mitä Elopilta odotettiin? Miksi Elop valittiin Nokian toimitusjohtajaksi?
Sitä voi vain arvailla. Jälkiviisaana voi todeta, ettei oikein mikään onnistunut.
MYYRÄNTYÖTÄ
Nokia jatkoi Elopinkin komennuksessa alamäkeään. Yhtiön brändi kärsi edelleen mittavia vahinkoja uusien puhelinmallien floppaamisen ja imagon näivettymisen vuoksi. Media revitteli otsikoita milloin osakekurssien laskusta, milloin hinnakkaista yrityskaupoista ja massiivisista irtisanomisista. Pisteenä iin päälle oli Elopin vähättelevät lausunnot yrityksen omasta Symbian–käyttöjärjestelmästä. Se karkoitti loputkin vanhoista asiakkaista.
Minunkin mittarini tuli lopulta täyteen. Henkilökohtaisesti Nokian alamäki näkyi pieneen osakemäärään sijoitetun euromäärän puolittumisena ja luottamuksen katoamisena. Vaihdoin Applen talliin. Kuten niin moni muukin, olin kadottanut mielenkiintoni Nokiaan ja sen tuotteita kohtaan.
Ei ollut jäljellä enää mitään, mihin uskoa. Niin tuntuivat sijoittajatkin ajattelevan. Osakekurssi jatkoi syöksyään ja kaikennäköiset huhut alkoivat velloa valtoimenaan.
Kunnes koitti tämä päivä, syyskuun kolmas herran vuotta 2013. Uutista tuoreeltaan analysoineet analyytikot kommentoivat myyntihintaa alhaiseksi – hinta oli Microsoftille kummallisen edullinen. Koko kuviota pidettiin erityislaatuisena: vain muutaman vuoden aikavälillä Elop oli vaihtanut työtuolia Microsoftilta Nokialle ja takaisin, ja siinä välissä myynyt Nokian puhelinbisneksen Microsoftille.
Silti Nokian osakekurssi kääntyi nousuun. Niin ei käynyt Microsoftin osakkeelle.
Kuinka tässä sitten lopulta kävi?
Epäilemättä Myyrä onnistui työssään, mutta kannattiko se? Jotta voisi antaa vastauksen, pitäisi osata katsoa tulevaisuuteen, nähdä pitkälle.
Likinäköiseltä myyrältä se onnistuu huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti