"Aina ne vain puhuvat", yleisö ajattelee. Minäkin olen antanut tämän tekstin otsikoksi tuollaisen liioittelevan, raskaasti kärjistävän "piikin". Ja kun sopivasti kömpelöillä ulostuloillaan lusikkansa työntävät soppaan vielä uusliberalistiset lukiolaiset eli riivittömät kokoomusnuoret, saavat vakavailmeiset puheet lähinnä teatterimaisia piirteitä. Pitäisikö tässä muka vakavissaan suoda ajatuksia hankalan taloudellisen tilanteen myötä yhteiskunnalliseen syöksykierteeseen ajautuneen Suomen ylle, kun suurin osa kanssapuhujista esiintyy lähinnä herjoja heittelevinä narreina?
Ehdottomasti pitäisi.
RAKENNEPOLIITTINEN OHJELMA TALOUDEN KASVUEDELLYTYSTEN VAHVISTAMISEKSI JA JULKISEN TALOUDEN KESTÄVYYSVAJEEN UMPEEN KUROMISEKSI
Näin otsikoitu nimihirviömietintö, tai "kannanotto" jollaiseksi se on nimetty, julkaistiin 29. elokuuta kuluvaa vuotta. Sen voi löytää valtioneuvosto.fi -sivustolta. Kyseessä on kahdeksantoistasivuinen "monistepinkka", jonka tarkoitus on esitellä lääkkeitä otsikossa esitettyihin sairauksiin.
Tuo on hyvä pinkka lukea. Siellä nimittäin on sitä konkretiaa. Varsinainen pommi löytyy sivulta 10, "Tehokkaammat työvoimapalvelut" –otsikon alta, kohdasta 1.16:
"Varmistetaan, että TE-toimistot lisäävät työtarjousten tekemistä työttömille. Työtarjouksia tehdään heti työttömyysjakson alussa ja työttömyyden pitkittyessä säännöllisesti kaikille työttömille, joilla on riittävät työmarkkinavalmiudet. Tässä yhteydessä TE-toimiston tehtäviä työttömyysturvan toimeenpanossa vähennetään lausuntomenettelyä karsimalla työttömien oikeusturvaa vaarantamatta, jotta resursseja voidaan suunnata tehokkaaseen työnvälitykseen. Sovelletaan työstä ja aktivointitoimista kieltäytymisestä seuraavia sanktioita johdonmukaisesti. Tätä koskevat ohjeet ja tavoitteet sisällytetään TE-toimistojen tulossopimuksiin."
Sanktiot?
Niistä ei papereissa mainita mitään, mutta voinee arvella että ne liittyvät jotenkin korvausten menettämisiin jne. Samalla ne liittyvät niihin matalapalkka-alojen töihin, joista poliitikot ovat myös puhuneet, joidenkin virkamiesten ja puheenpitäjien ohella.
Käytännössä tulee tapahtumaan siis seuraavaa: eri alojen työehtosopimuksia muokataan sellaisiksi, että esimerkiksi kouluttamaton työtön ihminen työllistyy työsuhdeputkeen, jossa pahimmillaan viikon–kahden mittainen määräaikainen sopimus aina vain uusiutuu ja vieläpä palkalla jolla todennäköisesti ei elä. On hyvä muistaa, että nyt otsikoissa puheena olleista ns. nollasopimuksista (eli ettei indeksinmukaisia palkankorotuksia anneta) on kuitenkin pitkä matka siihen, että ihminen joutuisi joidenkin sanktioiden uhalla vastaanottamaan – sanotaanko vaikkapa tuhat euroa/kk miinus verot – erittäin pienipalkkaisen osa-aikaisen työn.
Entäpä sitten periferioissa, joista työt tunnetusti karkaavat kaupunkeihin. Ei huolta, siellä asuvia muistetaan suorastaan suurella lämmöllä:
"Valmistellaan työttömyysturvaan muutos, jolla laajennetaan velvollisuutta ottaa vastaan työtä työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä myös nykylain mukaisen 80 kilometrin etäisyydellä olevan työssäkäyntialueen ulkopuolella siten, että yhdensuuntainen matka-aika on joukkoliikennevälineellä on keskimäärin enintään 1,5 tuntia kokopäiväisessä työssä."
Ihminen siis velvoitetaan ottamaan vastaan työ, jonne työmatkaa kertyy yhteen suuntaan puolitoista tuntia. Esimerkiksi otettakoon Salossa asuva ihminen – hänen on otettava vastaan työpaikka, joka sijaitsee Helsingissä. Paljonko on työmatkoista aiheutuvat kuukausittaiset kulut? Pari sataa euroa kuukaudessa ei riitä, kun kyseessä on kokopäivätyö.
Entäpä mitä tarkoittaa "kokopäiväinen työ"? Pahimmillaan sitä, että kahdeksantuntista työpäivää kohti työntekijä tekee kolmen tunnin työmatkat. Siihen kun laskee vielä matkat julkiselle kulkuvälineelle, sillä harvapa immeinen asuu bussipysäkin tai juna–aseman vieressä, voidaan laskea että kahdeksantuntisesta työpäivästä kehkeytyi kaksitoistatuntinen rupeama. Ja vieläpä mahdollisesti matalapalkkaisella alalla. Kyllä alkaa 200-300€ työmatkalippu kirvellä silmissä.
Lienee selvää, että kun palkkataso alenee ja työmatka pitenee, eli myös työn ja sitä kautta elämän kuormittavuus kasvaa, tarvitaan selviä ja voimakkaita tukitoimenpiteitä työssä jaksamisen edistämiseksi. Siihen hallituksella on esittää seuraavanlaiset keinot, otsikon "Terveys ja työkyvyn ylläpitäminen"alta:
"Laaditaan kokonaisvaltainen toimenpideohjelma ja tehdään tarvittavat muutokset lainsäädäntöön alkoholin kulutuksen ja siitä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi tilanteessa, jossa matkustajatuonti rajoittaa mahdollisuuksia käyttää verotusta kulutuksen ohjaukseen."
Työuupumukseen ja iän myötä luonnolliseen fyysisen kunnon heikkenemiseen hallituksella on siis alkoholipoliittiset keinot.
MITÄ ON EDESSÄ?
Oikeistolaiset arvot näkyvät hallituksen toimissa ja mietinnöissä. Se on erikoista kun ottaa huomioon, että kokoomuksen ohella hallituksessa istuvat myös sos.dem., vas., vihr. & kristilliset.
Lähimmäisenrakkaus ja huolenpito vähäosaisista on aika kaukana hallituksen nykyisestä linjasta. On suorastaan irvokasta naamioida nyt esitetyt "lääkkeet" hyvinvointivaltion pelastamiseksi. Kyse on enemmänkin pahoinvointivaltion esiinmarssista.
Edessä on taistelu, josta vain vahvat selviytyvät. Syy, miksi he selviytyvät, on yksinkertainen: heidän ei edes tarvitse taistella.
Suomen taloudellinen tilanne on niin hankala, etteivät nämä uudistukset, jos niitä sellaisiksi voi sanoa, riitä mihinkään. Yritysmaailman kanssa kaulailevien poliitikkojen puheet innovoinnista ja paremmasta työelämästä ovat tällaisten edellä mainittujen esitysten perusteella melko papanamuotoista puppua. Yhtäällä puhutaan Roviosta esimerkkinä, toisaalla vedetään hirttosilmukkaa kansalaisen kaulaan.
Puhutaan ihmisten kohdalla sanktioista, kun kyse on yhteiskunnasta joka ei toimi. Pyritään muuttamaan ihmistä kun systeemi ei toimi. Tällaisiin ristiriitoihin syy löytyy arvoista: kun vasemmistopuolueetkaan eivät enää löydä henkiseen kotiinsa, kun kokoomuksen nuorisojärjestönkin arvomaailma muuttuu rasistikseksi pilkunviilaukseksi, ja kristillisen puolueen suurimmat vaikutukset ovat kirkosta eroamisia, voidaan puhua suomalaisen politiikan ja sen tekemisen kriisistä.
Pitäisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Suomalainen yhteiskunta ei ole kriisissä, vielä, mutta suomalainen johtajuus ja päätöksenteko sen sijaan on. Arkadianmäelle on laskeutunut sellainen unirätti, minkä läpi realismi näkyy pelkästään talouslukuina. Tavallisen ihmisen se ryydittää vain ikiuneen.
Sillä kun koko tähän keitokseen lisätään vielä kuntien hankala tilanne – puhutaan pakkoliitoksista jotka lisäävät esimerkiksi etäisyyksiä ihmisen ja terveyspalveluiden välille, voidaan alkaa jo pelätä. Kyse ei olekaan enää rahasta ja työstä, vaan terveydestä.
Missä kohtaa hyvinvointiyhteiskuntaa sijaitsee ihminen, joka odottaa ambulanssin tuloa tunnin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti