Naamion takaa: Sarasvuo

"Mielestäni Jari Sarasvuon kirjoittama Sisäinen sankari on huono kirja", joku saattaa sanoa. Ja kun toinen kysyy, miksi, alkaa kehää kiertävä keskustelu joka ei koskaan pääse sinne mihin pyrkii. Miksi ei pääse? Siksi, että kirjaa kommentoinut ei ole lukenut sitä.

Teen paljastuksen: en ole tuollaista sanonut ääneen, mutta olen antanut itseni ajatella, että Sisäisen sankarin täytyy olla huono kirja. Olen toki selaillut kirjaa, sieltä täältä, mutta ei se sinällään anna perusteltuja valmiuksia tuomita koko kirjaa.

Miksi olen silti antanut itseni ajatella niin? Koska Jari Sarasvuo on ristiriitainen ja mielipiteitä herättävä hahmo. Koska en millään pysty hyväksymään suurinta osaa hänen mielipiteistään, vaikkei minun tarvitsisikaan. Esimerkiksi joidenkin Sarasvuon televisioesiintymisten jälkeen olen nieleskellyt vatsahappoja, joita hänen paikoitellen hyvinkin porvarillisia arvoja myötäilevät kommentit ovat nostattaneet kurkunpäähäni. Satunnaisesti ne vatsahapot nousevat aivoihin asti herättelemään ajatuksia siitä, millainen ihminen Jari Sarasvuon täytyy olla.

Se on oikeastaan aika typerää. Mutta se kertoo jotakin minusta, ihmisestä.


TRAINERS' HOUSE –MILJOONAT

Mikä meitä ihmisiä vituttaa eniten?

Se, ettei meillä ole fyrkkaa yhtä paljon kuin Sarasvuolla. Meillä saattaa olla vuokra-asunto tai kerrostalosta omistusasunto, jonka oikeastaan suurimmaksi osaksi omistaa pankki, jolta olemme lainamme anoneet. Tai sitten meillä on kokonaan maksettu omakotitalo – maksamme vain vedestä, sähköstä ja lämmityksestä – jonka pihassa seisovat edustus-Mersu, puolison kauppakassi-Fiat ja tyttären mopoauto.

Mutta kuitenkaan meillä ei ole sellaisia rahoja kuin Jari Sarasvuolla, ja sekös meitä vituttaa. Viime perjantaina (27.9.2013) ilmestynyt Arvopaperi–lehti uutisoi, että Sarasvuo on syyskuussa "myynyt jo liki 2,9 miljoonaa osaketta". Juttu ei kerro, paljonko tuollainen määrä osakkeita on rahassa, mutta jos kyse on esimerkiksi Trainers' Housen osakkeista, summa pyörii jossakin 150 000 - 200 000 € kupeilla. Summa tuntuu pieneltä, kun sitä vertailee osakkeiden määrään, mutta isolta jos sitä ajattelee omalle pankkitililleen.

Ja taas alkoi vituttaa.

Ehkäpä suuri osa kirjailija-kollegoistani nyt koneensa ääressä miettii, että "ei minua ainakaan vituta, sillä minua ohjaavat täysin erilaiset, terveemmät ja humaanimmat arvot".

Silti hekin jättävät omat numeronsa lottoarvontaan jokaikinen viikonloppu.


TOIMITTAJA–SARASVUO

Ainakin osa ikäluokastani muistaa hatarasti Sarasvuon television Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmasta, jota tämä juonsi yhdessä Simo Rantalaisen (nyk. Mujahed bin Risto Faisal) kanssa 1990-luvulla.

Ohjelman jälkeen mies hävisi hetkeksi julkisuudesta, kunnes palasi sinne – tällä kertaa kirjailijana. Sisäinen sankari ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 1996 ja sen jälkeen kirjoja on tullut julki tappavan tasaisesti. Ne edustavat kaikki likimain samaa genreä. Kirjojen ilmestymisen jälkeen Sarasvuo on mielletty jonkinlaiseksi yritysvalmentajaguruksi, mielikuva jota sittemmin Trainers' House -yrityksen avulla tienattu sievoinen omaisuus alleviivaa jouhevasti.

Entinen provosoiva televisiojuontaja, nyttemmin miljonääri ja yritysvalmentaja joka satunnaisesti vierailee television keskusteluohjelmissa, joskus jopa tosi-tv–produktioissa (kuten Diilissä vuonna 2005). Tarvitaanko enempää ihmisten ärsyttämiseen? Tuskinpa.

Nyt Jari Sarasvuo on tehnyt paluun televisioon. Torstaina 26. syyskuuta alkoi uusi talk show Nelosella. Ohjelma kantaa hänen nimeään.


ROOLIPELEJÄ

Uuden talk show'n ensimmäisenä vieraana oli kansan palvoma artisti, hiljattain paluun julkisuuteen ja lavoille tehnyt Jenni Vartiainen, jonka kanssa Sarasvuo keskusteli laulamisesta ja sen vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin.

Vartiaisen jälkeen vieraaksi saapui kirjailija Kari Hotakainen, joka oli – ainakin Sarasvuon omien sanojensa mukaan – yllätysvieras Sarasvuolle itselleenkin. Keskustelu Hotakaisen kanssa meni jouhevasti, ja liittyi osaltaan tottakai Hotakaiselta vastikään ilmestyneeseen romaaniin Luonnon laki (Siltala 2013), joka taas osaltaan liittyy Hotakaisen itsensä taannoin kokemaan auto-onnettomuuteen, josta mies näyttää toipuneen upeasti.

Kolmanneksi vieraaksi keskustelemaan saapui Kokoomusnuorten liideri Susanna Koski ja tämän vanavedessä vasemmisto"nuori" Dan Koivulaakso (yli kolkytvee).  

Tässä vaiheessa allekirjoittanutkin kohensi ryhtiään kotisohvalla, sillä tiedossa oli kaksi täysin vastakkaisia arvoja ajavaa immeistä, joilla tuskin olisi toisistaan mitään hyvää sanottavaa.

Ja mitä tekee Sarasvuo melkeinpä ensimmäiseksi? Pyytää heitä kehumaan toisiaan ja tekemään sen vieläpä niin, etteivät samalla piiloudu hyvin opetellun poliittisen jargonin taakse. Homma ei onnistu, kumpainenkin "aloitteleva" poliitikko jäätyy jalanjälkiinsä.

Niin riisuttiin alastomiksi tulevaisuuden poliitikot, vallankäyttäjät. He eivät onnistuneet astumaan yhdestä roolista toiseen. Omaavat varmasti useammankin roolin, mutta eivät ymmärrä sitä. Julkisuudessa ei tarvitse olla vain yhdenlainen. Jos he haluaisivat varmistaa poliittisen menestymisensä saamalla ajamilleen asioille ja täten samalla itselleen kannattajia, heidän tulisi ymmärtää se.

Samalla riisuttiin Helteen Teemulta joitakin ennakkoluuloja, joita en ymmärtänyt omaavani. Vai olivatko nekin vain liian vahvoiksi parkkiintuneita rooleja?


HUOMIOTALOUS

En suoraan sanottuna tiedä, mistä Sarasvuon kirja Huomiotalous. Diilin opetukset (Otava 2005) kertoo, sillä en ole lukenut sitä, en edes selaillut. Ehkä Sarasvuo lähettää – jos tulee lukeneeksi tämän kirjoituksen – minulle sekä Sisäisen sankarin että Huomiotalouden.

Mistä oikein on kyse? Että mies, joka miljoonineen ja mielipiteineen jakaa pelikentät käytännöllisesti katsoen puoliksi, tekee comebackin televisio-juontajaksi omassa talk show'ssaan ja suvereenisti "vie homman himaan" tai "voiton kotiin"?

Kyse on rooleista. Jotka ovat ehkä sidoksissa lahjakkuuteen.

Millaisen roolin Sarasvuo taannoin otti osallistuessaan Ylen kanavalla esitettyyn "iltaan", jolloin hänen melko selvärajaisesti onnistui ärsyttää myös keskusteluun osallistunut bloggari ja mielipidevaikuttaja Emilia Kukkala kiihtyneeseen mielentilaan?

Millaisen roolin Sarasvuo otti ryhtyessään bisnesnikkariksi aikomuksenaan tehdä vähän fyrkkaa ajatuksilla, joita oli pohtinut ja todennut hyviksi?

Entä mihin rooliin Sarasvuo palasi tehdessään comebackin televisio-juontajaksi omaa nimeään kantavassa talk show'ssa?

Vastaus kolmeen yllä esitettyyn kysymykseen: sellaiseen ja siihen rooliin, mitä kulloinkin tarvitaan.

Periaatetasolla Jari Sarasvuon jokaisella julkisella roolilla on yksi yhteinen, nimittävä piirre: toisen ihon alle meneminen. Yksityisistä rooleista en puhu, sillä niillä on aivan eri merkitykset ihmiselämässä eikä niiden pohdiskelu ole millään tasolla mielenkiintoista. Sen sijaan julkisista rooleista olen havaitsevinani, että Jari Sarasvuo on onnistunut menestymään hyvin yksinkertaisella aineksella: psykologialla.

Se on älykkyyteen sidottuna perkeleellisen tehokas väline. Kun Sarasvuo pääsee ymmärrykseen ihmisen luonteesta, hän osaa tuoda sieltä tarpeellisia piirteitä esiin. Sekä toimittajan että yritysvalmentajan ja yrittäjän ammatissa tätä voisi kutsua ammattitaidoksi.

Mutta entäpä minä? Siis se, joka kohtaa Sarasvuon tavalla tai toisella? Ei huolta – sekin oppii itsestään jotakin.


MITÄ TÄSTÄ OPIMME?

Kun antaa itsestään jotakin, saa takaisinkin. Ja mitä enemmän on valmis uhraamaan, sitä enemmän on valmis vastaanottamaan. Ihmisellä on useampia rooleja – yhdenlaista älykkyyttä on oppia tunnistamaan ne ja sen jälkeen hyödyntämään niitä.


*edit. 29.9.
Jenni Vartiainen teki paluun tauolta, jonka syy ei ollut äitiysloma.